Hei Päivi! Kerro meille itsestäsi!
Olen juuri työeläkkeelle siirtynyt, alunperin anestesiaerikoislääkäri, jollaisia töitä tein erikoistumisen jälkeen Peijaksen sairaalassa ja SPR/ICRC komennuksilla (1989 Thaimaa, 1991 Pakistan ja 1992 Somalia). 1991 lähtien ja vuodesta 2002 päätoimisesti tein kohdemaissa terveyden- ja sairaanhoidon ohjelmajohtamista (SPR delegatti ICRC:n delegaatioissa). Viimeiset komennukset olivat Liberiassa 2003-2006 ja Afghanistanissa 2006-2008. (Muut maat: Sudan x2, Somalia, ex-Jugoslavia, Ruanda ja Uganda). Olen myös jatko-opiskellut yliopistoissa terveydenhuollon johtamista, henkilöstöjohtamista ja -kehittamistä sekä trooppisia tauteja.
Kenttäohjelmien johdon jälkeen olen ollut SPR:n keskustoimistossa Tehtaankadulla (2010-2012) humanitaarisen puolen ohjelmapäällikkönä ja sitten Kv avun apulaisjohtajana. Lisäksi tein yhden ohjelmaevaluaation ICRC:lle (Kandaharin sairaala Afghanistanissa, joka on monelle suomalaiselle delegaatille tuttu paikka). Jäin Geneveen aluelliseksi koordinaattoriksi (Head of Sector) ja sittemmin olin terveyspuolen apulaispäällikkö (Deputy Head of Health, ICRC GVA). Yhteensä Genevessä kului 5 vuotta.
2018 päätin tehdä jotain muuta ja palata potilas/asiakastyöhön. Opiskelin kliiniseksi liikuntafysiologiksi, jollaiseksi valmistuin viime vuonna. Mutta maailman menosta johtuen sen linjan työpaikkaa Suomessa ei ole löytynyt ja ikääkin karttui. Voin nyt eläkkeellä ollessani vielä sitäkin erikoisalaa tehdä, jos vaan tilaisuus tulee eteen.
Mikä on toimenkuvasi SPR:n toiminnassa?
Tällä hetkellä olen vapaaehtoinen koronatoimenpiteissä. Olen ollut lentokentällä, kauppa-avussa, koronajäljityksessä (Helsingin kaupungin yhteistyö), maskeja pakkaamassa (HUP) ja nyt koronarokotuksissa (Vantaan kaupungin yhteistyö). Lisäksi olen ollut ruokajakelussa Helsingin osastoissa.
Olen myös mielelläni mukana ensiaputoiminnassa, mutta en ole vielä tehnyt SPR:n testejä siihen. Kunhan korona väistyy... Myös henkilöetsintä kiinnostaa, myös tekninen sellainen (liittyy tavallaan entisiin työnkuviin) ja muu Vapepa toiminta. Joten katsellaan vielä...
Millaista polkua pitkin löysit nykyiset tehtäväsi Punaisen Ristin Tikkurilan osastolla?
Olen aika uusi Tikkurilan osastossa, noin aktiivisena vapaaehtoisena. Kun palasin Suomeen vihdoin pysyvämmin ajattelin mennä mukaan vapaaehtoistoimintaan ja olen katsellut sopivia aktiviteetteja. Osaston hallitustoimintaa ehdotettiin nyt keväällä ja ajattelin, jotta mikä ettei.
Olen tavallaan seurannut lähemmin muiden maiden kansallisten yhdistyksien tekemisiä, kun ovat olleet partnereina Komitean ohjelmissa. Toki Tehtaankadulla ollessani seurasin myös Kotimaan puolta ja osallistuin mm. Nälkäpäiväkeräyksiin kerääjänä sekä puhuen kansainvälisestä työstä ja kouluttamiseen (ERU ja muut kurssit, Youth on the Run Tampereella jne.)
Millä tavoin haluaisit kehittää Punaisen Ristin Tikkurilan osaston toimintaa?
Olen tutustunut aika pintapuolisesti toimintaan, aika paljon Teams-juttujen kautta, joten vie vielä aikaa luoda oma käsitys juuri tästä osastosta. Muutenkaan en suosi lähestymistapaa tupsahtaa paikalle omien ideoiden kanssa ilman, että tuntee yhteisöä, toimintoja, haasteita ja mahdollisuuksia hyvin. Kansainvälisessä työssä näkee paljon sellaista eikä tulokset mitenkään puolla sitä lähestymistapaa. Kokemus tietty antaa tietoa ja vaihtoehtoja mitä ja miten voisi tehdä, mutta kannattaa ottaa rauhallisemmin ja katsella-kuunnella-ymmärtää ensin.
Mikä on parasta vapaaehtoistyössä?
Tietysti läheisyys yhteisöihin ja ihmisiin, joiden kanssa on tekemisissä ja ehkä auttaakin. Tarpeen tullen voidaan mobilisoida suurempiakin ryhmiä mukaan, kuten nyt korona-aikana on onnistuneesti tehty. Järjestö tulee siten myös tutuksi yhteisöille ja on paremmin hyväksyttykin kuin jotkut ulkopuolelta tulevat “joukot”.
Mitä haluaisit sanoa vapaaehtoistoimintaan osallistumista miettiville?
Kannattaa kokeilla ja tutustua eri muotoihin. Kaikki vapaaehtoistyön muodot eivät ole parhaita kaikille, vaan aina voi löytää itselle parhaiten sopivia muotoja. Omasta tahdosta, kiinnostuksesta ja käytettävästä ajasta voi itse päättää, voi tehdä enemmän tai vähemmän. Vapaaehtoistyö on hyvin mielekästä ja on todettu parantavan tyytyväisyyttä omaan elämään.
Koska minulla on kv avustustyön tausta monet tulevat sanomaan, että kyllä minäkin haluaisin/halusin tehdä tuota työtä, mutta sitten tuli vakityö, perhe jne. Ollakseen hyvä lähimmäinen ei tarvitse lähteä minnekään kauas. Lähelläkin on tehtävää ja ihmisiä, joita voi ja pitäisi tukea. Kansainvälinen työ, varsinkin sotatila- ja sodan jälkeisillä alueilla, joilla itse olen ollut eniten, ei edes sovellu kaikille ja se myös rajoittaa erittäin paljon ns “normaalia elämää”. Kotipuolen ja kotimaan vapaaehtoistyö on aivan yhtä tärkeää ja arvostettavaa.
Päivin lopputerveiset
Olin juuri hiihtoreissulla, koronavastuullisesti kumminkin, ja tässä yksi talvinen henkilökuva:
Liikuntafysiologiaan siirtyminen on seurausta koko elämänaikaisesta liikuntainnostuksesta. Aina kun mahdollista on tullut jotenkin liikuttua. Nyt juoksua, kävelyä, pyöräilyä ulkona ja sisällä, hiihtoa ja lihaskuntoa (sit taas kun salit aukeaa)!
Mukavaa viikkoa kaikille! 😊
Kiitos oikein paljon haastattelusta Päivi!
